Joulutähden tuholaiset ja niiden biologinen torjunta
Joulutähti (Euphorbia pulcherrima) on suomalaisten suosima joulukukka, jota Luken puutarhatilastojen mukaan viljellään vuosittain noin puolitoista miljoonaa kappaletta. Joulutähti sietää huonosti pitkiä kuljetuksia, joten se todennäköisesti säilyy kotimaisessa tuotannossa myös tulevaisuudessa.
Joulutähden viljely aloitetaan jo keskikesällä juhannuksen aikoihin. Jouluun mennessä olosuhteet muuttuvat merkittävästi kesän helteiden vaihtuessa pimeään syksyyn ja alkutalveen. Pitkä viljelyaika aiheuttaa haasteita myös joulutähden kasvinsuojelulle. Kasvatuksen alussa pienten taimien juuristo on vielä kehittymätön, jolloin ne ovat erityisen alttiita taudeille ja tuholaisille. Jauhiaiset ovat joulutähtiviljelyssä merkittäviä tuholaisia. Niiden tarkkailuun ja torjuntaan on varauduttava koko viljelyn ajan. Joulutähden useimpiin kasvinsuojeluongelmiin on käytettävissä biologisen torjunnan keinoja.
Harsosääskitoukat harmin aiheuttajana
Aikuiset harsosääsket ovat tummia, kapeita ja pitkäjalkaisia lentäviä hyönteisiä. Niitä voi nähdä lentelemässä kasvien väleissä ja yläpuolella tai juoksemassa kasvualustan pinnalla. Haittaa kasvien kasvulle aiheuttavat lähinnä kuitenkin harsosääskitoukat. Toukat viihtyvät kasvualustan ylimmissä kerroksissa, jossa ne vioittavat erityisesti nuorten joulutähtien juuria, sekä juurtumassa olevien pistokkaiden kallussolukkoa. Tällöin kasvien vedenotto kärsii ja ne altistuvat kuivumiselle. Myös sieni- ja bakteeri-infektioiden riski kasvaa.
Harsosääskitoukat ovat aluksi läpikuultavia ja myöhemmin valkeita. Niillä on musta pääkapseli. Täysikokoiset toukat voivat olla jopa 0,5 cm:n mittaisia. Aikuisia löytyy usein kelta-ansoista, joista ne voi tunnistaa siiven heinähankokuvion perusteella.
Harsosääskitoukista on haittaa joulutähdelle lähinnä ensimmäisten viljelyviikkojen aikana. Noin 30 toukkaa ruukkua kohden voi jo aiheuttaa kasvien kuihtumista, joten harsosääsken toukkien torjunta heti joulutähden kasvatuksen alkuvaiheessa on tärkeää.
Sukkulamadot ja harsosääskipetopunkit harsosääsken torjuntaan
Isosukkula -sukkulamatoa käytetään harsosääskitoukkien torjuntaan kasvualustasta. Kasvualusta kastellaan heti istutuksen yhteydessä sukkulamatoseoksella. Levitykseen voidaan käyttää kastelukannua tai puhdasta kasvinsuojeluruiskua, tai se voidaan tehdä tippukastelun tai lannoiteannostelijan kautta. Viileämmissä oloissa käsittely toistetaan kuuden viikon kuluttua tai jopa kertakäsittely saattaa riittää.
Harsosääskitoukkia ravinnokseen käyttävät harsosääskipetopunkit (Stratiolaelaps scimitus, ent. Hypoaspis miles) soveltuvat hyvin ennakkotorjuntaan. Ne levitetään kantoaineessa pieniksi kasoiksi kasvualustan päälle kasvien ollessa vielä ruukkutiheydessä. Ruukkujen olisi oltava kiinni toisissaan vielä 10 päivää, jolloin punkit ehtivät parittelemaan ja levittäytymään kaikkiin ruukkuihin. Tämän jälkeen ruukut voidaan harventaa. Vaihtoehtoisesti pedot voidaan myös hajakylvää kaikille ruukuille tasaisesti.
| Harsosääsket |
Huom. |
|
| Isosukkula
Steinernema feltiae |
Heti istutuksesta. 500 000 kpl/m2 tai
10 000 – 20 000 kpl/ruukku. |
Levitystä ei kannata tehdä kirkkaassa auringonvalossa, sillä sukkulamadot ovat herkkiä auringonvalolle ja kuivumiselle. Jos ruukun lämpötila kohoaa ajoittain yli 25 asteen on syytä varautua uusintakäsittelyyn. |
| Harsosääskipetopunkki Stratiolaelaps scimitus | Ennakkotorjunta: 100 kpl/m2
Korjaava torjunta 250 – 500 kpl/m2 |
Yleensä kertalevitys riittää |
| Sukkulamatoja ja harsosääskipetopunkkeja voidaan käyttää yhtäaikaisesti täydentämään toisiaan. | ||
Jauhiaiset – ainainen vaara ja riesa
Joulutähti kuuluu ansarijauhiaisten (Trialeurodes vaporariorum) ja etelänjauhiaisten (Bemisia tabaci) isäntäkasveihin monen muun koriste- ja vihanneskasvin ohella. Erityisesti etelänjauhiainen viihtyy joulutähdellä. Jauhiaiset tulevat joulutähtiviljelmälle useimmiten taimien tai pistokkaiden mukana. Ansari- ja etelänjauhiaiset eivät pysty talvehtimaan luonnossa Suomen olosuhteissa. Ansarijauhiaisen munat kestävät jonkin verran kylmää, mutta nekin säilyvät hengissä pikkupakkasissa vain muutamia päiviä.
Ansarijauhiaisen (vas) ja etelänjauhiaisen (oik) erottaminen toisistaan vaatii mikroskoopilla tehtävää tarkastelua lajien eroista. Selvimmät erot ovat etelänjauhiaisen kellertävä väritys verrattuna ansarijauhiaisen valkeaan väriin, sekä etelänjauhiaisen ”harjakattomainen” siipien asento. Lisäksi ansarijauhiaisen munat muuttuvat vanhetessaan tummiksi, kun taas etelänjauhiaisen munat säilyvät vaalean kellertävinä toukkien kuoriutumiseen asti.
Jauhiaisten torjunta tulee olla säännöllistä
Jauhiaisten torjuntaan voidaan käyttää Amblyseius swirskii -petopunkkeja yhdessä jauhiaiskiilukaisten ja kaliforniankiilukaisten kanssa. Petopunkit ja kiilukaiset voidaan levittää vuoroviikoin, jolloin kasvustossa on aina torjuntaeliöitä jauhiaisia väijymässä. Lisäksi Delphastus catalinae petokuoriaisista voi olla apua äkillisten jauhiaissaastuntojen hillitsemisessä. Oleellista jauhiaistorjunnassa on aloittaa torjunta ennakkoon ja jatkaa sitä säännöllisesti lokakuulle asti!
Kiilukaisilla tehtävää jauhiaistorjuntaa haittaavat pistokkaille ja taimille tuotantopaikassa tehdyt käsittelyt pyretroideilla, imidaklopridillä tai muilla neonikotinoideilla. Näiden aineiden varoaika kiilukaisille on viikkoja. Esimerkiksi yleisesti käytetyllä kasvinsuojeluvalmisteella Confidorilla kiilukaisia karkottava vaikutus on yli 12 viikkoa. Kiilukaisia ei myöskään pidä levittää liima-ansojen lähelle.
| Jauhiaiset | Huom. | |
| Amblyseius swirskii -petopunkki | Heti istutuksesta 50–100 kpl/m2. Käsittely toistetaan tarpeen mukaan 1–2 viikon välein. Levityksiä jatketaan säännöllisesti lokakuun lopulle asti.
|
Swirskii -punkki torjuu myös ripsiäistä ja soveltuu hyvin käytettäväksi silloin kun kasvustossa on sekä jauhiaisia että ripsiäisiä. |
| Jauhiaiskiilukainen
Encarsia formosa |
Ennakkotorjunta 2–3 kiilukaista/m2.
Levitys toistetaan joka toinen viikko lokakuun puoleen väliin asti.
|
Jauhiaiskiilukaisen loisima ansarijauhiaisen valekotelo muuttuu mustaksi tai ruskeaksi 9–10 päivän kuluttua, jolloin loisimisen onnistuminen voidaan todeta tarkkailulla. |
| Kaliforniankiilukainen Eretmocerus eremicus | Kaliforniankiilukaisia levitetään 3 kpl/m2.
Levitys toistetaan joka toinen viikko lokakuun puoleen väliin asti. |
Torjuu sekä ansari‐ että etelänjauhiaista, myös eri jauhiaislajien sekapopulaatioissa |
| Delphastus catalinae -petokuoriaisen | Delphastus -kuoriaiset pesäkkeisiin. Hyvin herkkiä kemiallisille torjunta-aineille. Ei ennakkotorjuntaan. Pesäkekäsittelyyn hyvä apu. | |
| Amblyseius swirskii -petopunkki käyttää ravinnokseen jauhiaisen munia ja nuoruusasteita. Jauhiaiskiilukainen puolestaan munii jauhiaisen kolmanteen tai neljänteen toukka-asteeseen. Swirskii -petopunkki ja jauhiaiskiilukainen täydentävät sopivasti toisiaan! | ||
Ennakkotorjuntaan soveltuvat kasvustoon levitettävät pahvikortit, joissa on liimattuna jauhiaiskiilukaisen koteloita. Kortit sijoitetaan niin, ettei niille roisku vettä ja niiden annetaan olla paikoillaan kaksi viikkoa, jolloin kaikki kiilukaiskotelot ovat kuoriutuneet. Levitys toistetaan joka toinen viikko lokakuun puoleen väliin saakka. Jauhiaiskiilukaiset toimivat, kun lämpötila on vähintään 20 ◦C. Kiilukaiset eivät sovellu pistokastuotantoon korkean ilmankosteuden ja sumutusten takia.
Kaliforniankiilukainen toimii korkeissakin lämpötiloissa ja torjuu sekä ansari- että etelänjauhiaista myös jauhiaisten sekapopulaatioissa. Se sopii jauhiaiskiilukaista paremmin suurten jauhiaismäärien torjuntaan. Kaliforniankiilukainen munii jauhiaistoukan alle. Kellertäviä loisittuja valekoteloita voi löytää kasvustosta noin kahden viikon kuluttua levityksestä.
Ripsiäiset joulutähdellä
Ripsiäiset ovat 1–2 mm:n pituisia kapeita ja kellertäviä-ruskeahkoja hyönteisiä. Niillä on hapsureunaiset siivet ja ne ovat vilkasliikkeisiä. Joulutähti ei ole ripsiäisille erityisen hyvä isäntäkasvi, mutta alttiudessa ripsiäisille on lajikevaihtelua. Ripsiäisistä erityisesti kalifornianripsiäinen (Frankinella occidentalis) saattaa aiheuttaa vioitusta nuorille kasveille viljelykauden alussa. Ripsiäiset vioittavat joulutähden kasvupistettä haitaten kasvin kasvua. Torjuntaan voidaan käyttää Amblyseius swirskii petopunkkeja. Ripsiäiset saattavat jättää joulutähden rauhaan, mikäli samalla viljelmällä viljellään myös niille mieluisampia kasveja, kuten syklaamia, paavalinkukkaa tai sineraariaa.
Teksti: Minna Pajunen ja Heini Koskula. Kirjoitus perustuu Puutarha ja kaupassa (3.7.2020) julkaistuun artikkeliin ”Joulutähden tuholaisia torjumaan”.