Blogi

AK- Kuva / Biotus Oy

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Puutarha & Kaupan numerossa 19/2022

Kovin pitkään ei lähihistoriassa tarvitse mennä taaksepäin, kun torjuntaeliöitä sai tuottaa ja maahantuoda vapaasti Suomeen. Vuodesta 2014 alkaen käytettäville, maahantuotaville tai markkinoitaville eliöille on täytynyt hakea lupa tai ilmoittaa niiden käytöstä. Silloinen valvova taho oli Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), nykyään Ruokavirastona tunnettu. Kimalaiset ovat olleet jo ennen sitä valvonnassa. Mitä torjuntaeliörekisteröinti käytännössä tarkoittaa? Muutoksia torjuntaeliökäytäntöihin saattaa tulla Suomeenkin, mutta asia on vasta valmisteluvaiheessa.

Suomessa on tutkittu ja käytetty torjuntaeliöitä jo vuosia. 1970-luvulla aihetta tutkittiin Maatalouden tutkimuskeskuksessa, Luonnonvarakeskuksen edeltäjässä. Myös noihin aikoihin oli maassamme Kemiran toimesta ansaripetopunkkituotantoa! Niiden kasvatus ja myynti loppu kuitenkin jo 1970 luvun lopulla, ilmeisesti tuontipunkkien edullisemman hinnan vuoksi.

Sysäys torjuntaeliöiden lainsäädännölle tuli 2008 luvulla, jolloin Närpiössä löydettiin jauhiaisluteelle läheinen laji, Nesidiocoris tenuis. Jauhiaisluteesta poiketen Nesidiocoris aiheutti kuitenkin pahaa vioitusta tomaatilla. Ruokaviraston ylitarkastaja Aino-Maija Alanko sanookin, että ”tapaus Nesidiocoris oli alkusysäys sille, että haluttiin lainsäädäntö Suomeen”. Alangon mukaan lainsäädäntö toteutettiin muuttamalla kasvinterveyslakia, mm. lisäämällä siihen pykälät makroeliöiden maahantuontiin, markkinointiin ja käyttöön tarvittavista ilmoituksista tai luvista ja niiden peruuttamisesta tarvittaessa, jos uhkia kasvinterveydelle ilmenee. Laki tuli voimaan 2013 alusta.

Alan toimijoille tämä osoittautui hyväksi lakiuudistukseksi. Torjuntaeliöistä puhuttaessa ja niitä käytettäessä, voi aina tukeutua siihen, että niiden taustalla on kasvinterveyttä valvova taho.

Biologiseen torjuntaan luetaan myös mikrobiologiset valmisteet (mm. sienet, bakteerit ja virukset). Mutta nämä tuotteet luetaan kasvinsuojeluvalmisteiksi ja niiden rekisteröinnistä ja valvonnasta vastaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.

AK-Kuva / Biotus Oy

Taustalla järjestöjä ja tutkimusta

Torjuntaeliötuotanto on oma maailmansa, johon liittyy monia järjestöjä (Euroopan ja välimerenmaiden kasvinsuojelujärjestö EPPO keskeisimpänä), alan edunvalvojia (International Biocontrol Manufacturers’ Association, IBMA) sekä tutkimustahoja (International Organization of Biological Control, IOBC).
Suomessa torjuntaeliöiden käyttö perustuu EPPO:n laatimiin standardeihin. EPPO on listannut lajit, joiden käytöstä ei ole ilmennyt Euroopan alueella ongelmia. Jos laji löytyy listalta (EPPO:n standardi PM 6/3), on sen kevyemmällä ilmoitusmenettelyllä saanut Suomeen täkäläisten viljelijöiden käyttöön. Lista löytyy EPPO:n kotisivuilta pdf -tiedostona (Biological control agents safely used in the EPPO region – 2022 version).
Jos laji ei ole EPPO:n listalla tai alkuperäinen Suomessa, tulee sen käytölle hakea lupa. Lupaan tarvittavat tiedot pohjautuvat EPPO:n standardiin PM 6/2. Se on laadittu ns. eksoottisten torjuntaeliöiden maahantuontia varten. Hiljattain laadittiin oma standardi PM 6/4 ilmoitusten ja lupien käsittelijöitä varten auttamaan mahdollisten torjuntaeliöiden aiheuttamien riskien arvioinnissa.
Ilmoitusten laatiminen tai lupien hakeminen ei rasita viljelijää
Viljelijöiden tulee käyttää vain Suomeen hyväksyttyjä torjuntaeliöitä. Käytännössä viljelijän ei ole tarvinnut huolehtia torjuntaeliörekisteröinneistä, vaan niitä maahantuovat yritykset ovat hoitaneet rekisteröinnin. Suomessa käytössä olevat lajit, käyttökohteet, viljelykasvit ja käyttöympäristöt löytyvät Ruokaviraston ylläpitämästä luettelosta.
Harmonisointi etenee
EU:ssa ei ole yhdenmukaista lainsäädäntöä biologisessa torjunnassa ja pölytyksessä käytettävien eliöiden turvalliselle käytölle. Parhaillaan on kuitenkin menossa ”harmonisointi” -prosessi, jossa halutaan yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden torjuntaeliörekisteröintikäytäntöjä. Parhaimmillaan tämä tarkoittaisi, että käytäntö jatkuisi ilmoitus- tai lupahakemusmenettelynä. Järeimmillään taas esim. eliövalikoiman kaventumiseen.

Heini Koskula / Biotus Oy