Blogi

Tuttuja ja vähän yllättäviäkin lajeja avomaamansikalla

Avomaanmansikalta tuli monia yhteydenottoja turilaistoukista. Turilaan toukat ovat hankala tunnistaa toisistaan. Kesäturilas Melolontha hippocastani, viettää toukkana 4–5 vuotta, juhannusturilas Amphimallon solstitiale, 2–3 vuotta, tarhaturilas Phyllopertha horticola, vain vuoden. Kaikki kolme turilasta aiheuttavat juuristovioituksia mansikalla ja voi tuhota koko lohkon. Kaikkiin toukkiin tehoaa kärsäkässukkulat Heterorhabditis bacteriophora. Torjunnan sukkulamadoilla voi tehdä sekä keväällä että syksyllä. Tärkeää on muistaa, että maan lämpötilan pitää olla yli 12 astetta ja sen pitää olla kostea levityksen jälkeen.

Turilaan toukka mansikka kasvustossa Kuva: Jarkko Hietanen

Yllättäviä havaintoja muutamilla lohkoilla oli vaaksiaistoukkien Tipulidae, runsas esiintymien. Syksyisin varsinkin törmäämme monesti pitkäjalkaisiin ja siroihin vaaksiaisiin. Harva osaisi yhdistää hennot aikuiset, isoihin toukkiin, jotka elävät maassa ja kaivautuvat mansikan juurakkoon. Tämä aiheuttaa mansikan taimien tuhoutumisen. Vaaksiaisia esiintyy koko maassa ja lajeja on peräti 338. Vaaksiaisen toukkiin tehoaa onneksi sukkulamadot Steinernema carbocapsae.

Hyvin paljon havaintoja tuli myös peltoluteista Lygus rugulipennis ja marjaluteista Dolycoris baccarum. Erikoista oli, että niitä ja munaryppäitä löytyi tunneleista. Valitettavasti luteisiin ei ole biologista torjuntaa. Tarkkailuun liima-ansoja, avomaalla erityisesti lohkojen metsän ja pientareiden reunoille sekä tunneleissa päätyihin ja sivuihin.

Marjalude munarypäs mansikalla. Kuva: Biotus Oy

Kirvojen kanssa päästiin helpolla tunnelimarjoilla

Kauden 2020 kirvatilanne sekä tunnelimansikalla että vadelmalla oli helpohko. Joissakin kohteissa, missä viimekaudella kirvoja oli paljon, kävimme jo ennakkotorjunnalla taisteluun hyvissä ajoin. Pienillä muutoksilla päästiin erinomaisiin tuloksiin. Kannattaakin perinteisten vainokaisputkiloiden lisäksi lisätä kirvasääskeä Aphidoletes aphidimyza ennakkotorjuntaan.

Mansikalla pitää olla huolellinen tarkkailussa jo heti taimien saavuttua. Kirva lajeja, joita mansikalla esiintyy, on monia. Taimien mukana voi tulla salamatkustajia, lämpötilan noustessa tunnelissa ja kasvihuoneessa, kirva ongelma yllättää hyvinkin nopeasti. Kirvoilla lisääntymisvauhti on hurjaa. Heti ensimmäisestä havainnosta kannattaa ryhtyä kasvinsuojelutoimenpiteisiin.

Ripsiäinen ei yllättänytkään

Ripsiäinen ei päässyt tänä vuonna yllättämään tunnelissa. Rummutus ripsiäisen tekemistä satotappioista mansikalla on lisännyt tarkkailua ja ennakkotorjuntaa. Hyvä indikaattorit ripsiäiselle on voikukka, kukinta on toukokuussa ja se vetää hyvin ripsiäisisiä. Jatkuvasatoisen mansikan viljelyn lisääntyminen on ripsiäiselle mieleen. Vaikka jatkuvasatoisella on jaksottainen kukinta, on tunnelissa silti koko ajan vähän kukkaa ja siitepölyä tarjolla. Tuuli ja sade ei tunnelissa myöskään kurita ripsiäispopulaatiota. Puintiaika on myös hyvä huomioida, silloin voi pellolta ryöpsähtää huomattaviakin määriä ripsiäisiä.

Vadelmalla pitää ripsiäismäärät olla huomattavia, jotta syntyy vahinkoa marjaan. Sen sijaan marjan sisällä ryömivät ripsiäiset eivät ole kuluttajan suosiossa. Jotta vahingoilta säästytään, pidetään ripsiäisiä silmällä myös vadelmalla ja tarvittaessa torjutaan.

Missä vihannespunkit piileskelivät?

Vihannespunkit esiintyvät vuosi vuodelta samoissa kohdissa tunneleita. Hyvä tarkkailukirjanpito edellisiltä kausilta edesauttaa havainnoimaan ensimmäiset vihannespunkit. Ennakkotorjunta on helppoa petopunkkipussien avulla, lisäksi ensimmäisiin pesäkkeisiin levitetään välittömästi ansaripetopunkkia Phytoseiulus persimilis. Oheisella reseptillä vältyttiin pahoilta saastunnoilta.

Repaleiset lehdet vadelmalla ja katkotut mansikan varret

Joka kevät saan kuvia repaleisista vadelman lehdistä, tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta. Lehtiin reikiä tekee Priophorus-pistiäisen toukat jo toukokuussa. Toukat ovat läpikuultavia ja mustapäisiä, helposti silmin havaittavia. Myös yökkösen toukat napostelevat vadelman lehteen isojakin kuvioita. Yökkösten toukkien vioitusta havaitaan pitkin kasvukautta.

Yllättävänkin kookkaita tuholaisia tunneleissa liikkuu. Hiiret voivat katkoa mansikan varsia ja varastaa petopunkkipusseja ja viedä pesäänsä.

Tuhoja hedelmätarhoissa

Pihlajanmarjakoi Argyresthia conjugella, puhututti taas tänä vuonna viljelijöitä. Tärkeintä on ripustaa ajoissa feromonit tarkkailu varten sekä vaihtaa feromoni 6 viikon päästä. Tästä saadaan apua oikeaan ajankohtaan suorittaa kasvinsuojelutoimenpiteitä.

Luumu-ja omenakääriäisen, Cydia funebrana Cydia  pomonella tuhot näkyivät syksyllä hedelmätarhoissa. Keväällä lentoja seurataan feromoneilla. Syksyllä talvehtimaan siirtyneitä toukkia voidaan käsitellä sukkulamadoilla.

Luumukääriäisen tuhoja luumussa. Kuva Minna Pajunen

Kirjoittanut: Wilhelmiina Kallio, IPM marjapromoottor, Biotus Oy

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Puutarha&Kauppa -lehdessä 1/21.